Harjoittelut

Tässä tekstissä kerron harjoitteluistani ja harjoittelukokemuksistani, joita yhteisöpedagogin koulutukseni on sisältänyt. Harjoitteluista jokainen on opettanut minulle omalta osaltaan paljon yhteisöpedagogin työympäristöstä sekä antanut suuntaviivoja siihen, mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa työkseni. 

Ensimmäinen opiskeluvuoteni

Ensimmäisenä opiskeluvuotenani teoriaopintojen lisäksi opintoihin kuului joitain harjoittelujaksoja. Näitä olivat supersyysloma, pakkasjuhla ja yksi pidempi 80 tuntia kestänyt harjoittelu, jonka suoritin Leväsen Palvelukeskuksella. 

Supersyysloma järjestettiin Kuopiossa 15.-19.10.2018. Supersyysloman aikana lapsille ja nuorille järjestetään ohjelmaa Kuopion kaupungin, sekä muiden nuorisotoimijoiden ja yhteistyökumppaneiden toimesta. Myös talvi- ja kesäloman aikana järjestetään lapsille ja nuorille matalakynnyksistä ohjelmaa ja tapahtumia. Näitä ovat nimeltään esimerkiksi Hyperhiihtoloma, Kiva kesä ja Pakkasjuhla. 

Supersyysloman aikana olin Kuopion Petosen nuorisotalo Pinarilla yhdessä kolmen muun opiskelijan kanssa. Alkupalaverin jälkeen sovimme yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa, että jokaisella on muutama oma ohjaustuokio vastuullaan, jossa muut voivat tarpeen mukaan olla avustamassa. Lisäksi meidän tehtäviimme kuului niin sanottu ”normaali tilatyö”, jota teimme pareittain. Minun tehtäväkseni muodostui askartelutuokioiden ohjaaminen, sillä Pinarin ohjaajat kertoivat kaipaavansa Pinarin Supersyysloma-ohjelmaan sellaista. Se tuntui helpolta osa-alueelta minulle, sillä askartelut ja käsityöt ovat minulle vahvuus, jota hyödynnän työssäni mielelläni. Ohjaukset olivat mielestäni suhteellisen sujuvia. Sujuvuutta ohjauksiin tuo mielestäni tarkka ja järjestelmällinen esivalmistelu, johon sisältyy tarkan suunnittelutyön lisäksi paikan järjestely ja sen varmistaminen, että kaikki tarvittavat välineet ovat käden ulottuvilla.

Supersyysloman aikana yllätyin positiivistesti siitä, kuinka paljon sain ohjata. Ohjaus tuntui myös mielestäni yllättävän helpolta siihen nähden, kuinka epävarma yleensä olen ohjaustilanteissa. Luulen kuitenkin, että kesän työkokemuksista ja leiriohjaukista oli tässä hiukan apua. Turvaa toi myös se, ettei työharjoittelupaikkoihin tarvinnut mennä yksin, vaan sinne mentiin pienissä ryhmissä. Mielestäni ryhmässä ja pareittain työskentely ensimmäisessä harjoittelukokemuksessa oli hyvä ratkaisu. Se toi minulle paljon uusia näkökulmia ja auttoi näkemään uusia ja hiukan erilaisia tapoja ohjata, kuin oma tapani.

Edellisen nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajakoulutukseni ansiosta minulla kuitenkin oli jo jonkinlainen pohja, jonka päälle tuntui helpolta koota lisätietoa ja verrata sekä yhdistellä uusia oppeja vanhoihin.  Ollessani aiemman koulutuksen aikana nuorisotalolla töissä, joten pystyin hiukan vertaamaan, kuinka toimintani erosi kahdella eri nuorisotalolla. Koska edellisestä kokemuksestani oli melkein kaksi vuotta aikaa, huomasin ammatillista kasvua toiminnassani. Koin, että minun oli helpompi ottaa lapsiin ja nuoriin kontaktia ja että uskalsin rohkeammin jutella ja ohjata lapsia ja nuoria.

Supersyysloma Pinarilla oli oikein mukava ja auttoi ymmärtämään, miltä osin yhteisöpedagogin työnkuva eroaa nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan työnkuvasta. Koen harjoittelun myös tuoneen minulle hiukan lisää itsevarmuutta. Harjoitteluviikon jälkeen huomaan paremmin myös sen, missä minulla on kehitettävää ja missä olen hyvä. Lisäksi koin viikon laajentaneen näkökulmiani nuorisotyöstä ja sen mahdollisuuksista, ja mahdollisesti myös esimerkiksi kuntien eroista järjestää nuorisotyö. 

Lisäksi luokkamme oli järjestämässä jokavuotista Pakkasjuhlaa osana opintojamme. Pakkasjuhlan suunnittelimme Kuopion lapsille yhtenä isona ryhmänä. Juhla ei kuitenkaan toteutunut liian kylmän ilman vuoksi, joten käytännön ohjauskokemusta Pakkasjuhla ei meille tarjonnut. Pakkasjuhlasta kuitenkin opin suuressa ryhmässä suunnittelua, kun jakauduimme ensin pienryhmiin ja niissä suunnittelimme pienempiä aktiviteettejä juhlaa varten. Suunnittelun ja toteutuksen valmistelun aikana kuitenkin sain nähdä, kuinka niinkin ison tapahtuman suunnittelua ja toteuttamista organisoidaan ja kuinka esimerkiksi tiedonkulku voisi toimia. Vaikka olen itsekin aiempien opintojeni aikana ollut suunnittelemassa, organisoimassa ja toteuttamassa paljon tapahtumia, tämä tapahtuma olisi ollut niihin nähden huomattavasti suurempi.

Pidemmän harjoitteluni tein Leväsen palvelukeskuksella. Se oli laajuudeltaan noin 80 tuntia. Päätin heti koulun alussa, että haluan laajentaa osaamistani tämän koulutuksen aikana mahdollisimman paljon ja hakeutua mahdollisimman monipuolisiin harjoittelupaikkoihin. Tämän päätöksen tein siksi, että koin jo edellisen koulutukseni aikana ehtineeni kokeilla aika montaa nuorisotyön työtehtävää. Vaikka pidin niistäkin kovasti, halusin nähdä mihin muuhun minusta olisi ja mitä voisin vielä oppia lisää. Kun koulussa tuli mahdollisuus valita joukosta harjoittelupaikkoja omansa, toivoin pääseväni Leväsen Palvelukeskukselle harjoitteluun. Minulla ei ollut juurikaan aiempaa kokemusta aikuisten ohjaamisesta, vanhustyöstä ja vanhuuteen liittyvistä sairauksista tai niiden huomioimisesta ohjaustilanteissa. Minun lisäkseni Palvelukeskuksella oli kolme muutakin opiskelijaa.

Näitä kokemuksia sainkin runsaasti harjoittelun aikana, sillä pääsimme harjoittelun aikana suunnittelemaan ja toteuttamaan yllättävän vapaasti paljon erilaista ohjelmaa Palvelukeskuksen asukkaille. Sovimme heti harjoittelun alussa, että meillä on kerran viikossa suunnittelupäivä, jolloin suunnittelemme seuraavan viikon ohjelmat ja ilmoitamme ohjelman ja työvuoromme työntekijälle, joka oli vastuussa meistä opiskelijoista. Ohjelmat pyrimme suunnittelemaan koko ryhmän kesken, mutta toteutimme sitä sekä koko ryhmänä, että pareittain ja kolmen hengen ryhmänä. Tähän vaikutti kunkin omat aikataulut ja ohjaustuokion luonne.

Harjoittelun aikana huomasin, että otan helposti esimerkiksi ohjelmaa suunniteltaessa ohjat käsiini, mikäli kukaan muu ryhmästä ei tunnu tarttuvan siihen tehtävään. Välillä pelkäsin, että teen sitä liiankin paljon, mutta juteltuani opiskelukavereideni kanssa aiheesta, he kertoivat kokeneensa sen positiivisena asiana. Tavoitteenani on saada tehtävää eteenpäin, kuitenkin kuunnellen kaikkia ja antaen kaikille tilaa kertoa omista ajatuksistaan ja ideoista.

Suunnittelemamme ohjelma sisälsi esimerkiksi erilaisia muistelutuokioita, liikunta- tai jumppatuokioita, kädentaitotuokioita ja musiikkituokioita. Pyrimme ottamaan niissä kaikki erilaiset taitotasot, sairauksien vaiheet ja muut sellaiset huomioon. Mielestämme onnistuimme siinä usein hyvin, vaikka välillä tuli tilanteita, että jouduimme muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaa kohderyhmälle sopivammaksi. Koin kuitenkin, että meidän järjestämästämme toiminnasta pidettiin ja se oli osallistujille mielekästä.

Jälkikäteen harjoittelun antia pohtiessamme huomasimme omassa toiminnassamme sekä positiivisia, että kehitystä vaativia asioita. Ajattelen kuitenkin, että kohderyhmän erityispiirteisiin liittyvä tietoa suunnittelutyössä tarvitaan ja toisaalta, jota ei voi täysin oppia kuin kokeilemisen kautta. Suunnittelimme usein paljon erilaisia ja kokeileviakin ohjaustuokiota, mutta havaitsimme, että usein jutustelu yhdistettynä erilaisiin muistelutehtäviin ja muihin peleihin oli paras tapa toimia. Useat kohtaamistamme ihmisistä piti yksinkertaisesti jo siitä, että heidän kanssaan jutellaan ja heiltä kysellään heille tärkeistä asioista. Opin siis, ettei ohjaamisen aina tarvitse olla mitään erikoista, vaan usein vain istuminen, kuunteleminen ja ennen kaikkea läsnäolo riittää.

Jotkin tehtävät, kuten maalaaminen tai askartelu ei välttämättä innosta kaikkia ja voi joillekin tuottaa ehkä jopa pettymyksiä. Osa kuitenkin innostui myös näistä tehtävistä kovasti. Erilaisten vaihtoehtojen tarjoaminen ja varasuunnitelmien keksiminen osoittautuikin siis tärkeäksi osaksi jo suunnitteluvaiheessa. Tärkeää mielestäni on, että asiakkaille tarjotaan monipuolisia vaihtoehtoja ja mahdollisesti testataan myös uutta mielekkyyden säilyttämiseksi. Ennen kaikkea asiakkaan kuuntelemisen ja mielipiteen kysymisen pitäisi ohjaustyössä korostua ja se on asia johon itse haluan tulevaisuudessa työssäni kiinnittää huomiota.

Harjoittelun Leväsellä koin kokonaisuudessaan hyvin opettavaiseksi ja hyväksi.

Toinen opiskeluvuoteni

Ensimmäisen pidemmän, eli ensimmäisen ammatillisen harjoitteluni tein Kämpillä. Kämppi on Jatkopolkujen/Familarin yksikkö, joka on tarkoitettu itsenäistyville nuorille. Kämppi sijaitsee Leväsellä ja on nuorille asuntolamuotoista asumista. Yksi toiminnan peruspilareista on yhteisöllisyys.  Valitsin paikan siksi, että halusin oppia toimimaan lähelle täysi-ikäistyviä nuoria, sillä toisen opiskeluvuoden alussa se oli minulle haastavin ikäryhmä. Lisäksi nuorten kohtaaminen ilman suunniteltua ohjelmaa oli minulle uutta, joten halusin olla myös siinä parempi. Kolmantena syynä minulla oli se, että minua oli jo kauan kiinnostanut lastensuojeluun liittyvä työ ja halusin tutustua siihen. Koin tavoitteideni täyttyneen (varsinkin jälkeenpäin ajateltuna) täyttyneen erinomaisesti, sillä huomasin harjoittelun opettaneen minulle paljon. Mielestäni oli hyvä valinta mennä kohti niitä asioita, jotka koin itselleni silloin vaikeimmaksi. Harjoittelun aikana pääsin myös tutustumaan moniin muihin Familarin toimipisteeseen, joka teki harjoittelusta entistä monipuolisemman ja kiinnostavamman. 

Toisen ammatillisen harjoitteluni tein Kuopion ensi- ja turvakotien yhdistyksen Amaliassa, joka on  päihdekuntoutujille ja heidän alle kolmevuotiaille lapsille tarkoitettu avohuollon yksikö. Opin harjoitteluni aikana paljon uutta, mutta koin, ettei yhteisöpedagogilla ollut juurikaan annettavaa paikalle. Koin, että esimerkiksi sairaanhoitajan tai sosionomin koulutus olisi sopinut kyseiseen paikkaan paremmin. Minulle jäi olo, ettei minulla ollut riittävästi annettavaa paikalle ja harjoittelukokemukseni jäi siksi hiukan vaisuksi. Paikkana Amalia oli kuitenkin hyvä, viihtyisä ja varmasti heidän asiakaskunnalleen oikeanlainen paikka. Pääsin harjoittelun aikana myös tutustumaan moniin muihin Ensi- ja turvakotien yhdistyksen paikkoihin, joka oli todella antoisaa. 

Kolmas opiskeluvuoteni

Kolmannen ammatillisen harjoittelun tein Kuopion Seikkailukeskuksella, joka on elämyspalveluita tuottava yritys. He ohjaavat monia erilaisia toimintoja, ryhmäytyksiä ja erilaisia elämyksiä ja vuokraavat monia välineitä, kuten sup-lautoja, fatbikeja, kanootteja, kajakkeja, retkeilyvälineitä ja muita. Harjoittelun aikana tein enimmäkseen vuokraamiseen liittyviä tehtäviä. Ennen harjoittelua odotin pääseväni myös ohjaamaan erilaisia elämyspalveluita, mutta resurssien takia se osa jäi hiukan vajaaksi. Sain kuitenkin paljon hyvää kokemusta asiakaspalvelutyöstä ja erilaisten välineiden vuokraamisesta ja käyttämisestä ja koen voivani hyödyntää tätä osaamista myös tulevaisuudessa. Tämä oli myös hyvä tilaisuus nähdä, millaista pienen yhteisöpedagogin alaan liittyvän yrityksen toiminta on, joka auttaa minua tulevissa alavalinnoissani. 

Viimeisen, eli kehittävän harjoittelun suoritin Kuopion kaupungin nuorisopalveluilla. Viimeiseksi harjoittelupaikakseni halusin valita paikan, jonka tiedän kiinnostavan minua, sillä halusin tehdä paikkaan myös opinnäytetyön. Koska aikaisemmissa opinnoissani olin jo tehnyt töitä nuorisotaloilla,  tulevassa harjoittelussa päädyin työskentelemään nuorisotyön suunnittelijan kanssa. Tämä oli hyvä valinta ja antoi minulla hyvän kuvan Kuopion kunnallisesta nuorisotyöstä, sen verkostoista ja siitä, millaista "taustatyötä" nuorisotyöhön liittyy. Tein myös opinnäytetyöni Kuopion nuorisopalveluille, joka entisestään syvensi osaamistani nuorisotyöstä. 

Lopuksi

Vaikka harjoitteluissa pääsin kokeilemaan monia hienoja erilaisia toimintoja, omimmaksi työkentäksi koin loppujen lopuksi nuorisotyön. Koin tapani kokeilla erilaisia työkenttiä hyväksi ja näkökulmia avartavaksi ja mielestäni oli hienoa todeta, että se mitä alunperinkin lähdin tekemään yläasteen jälkeen oli se, mikä minua vielä yli kuuden opiskeluvuodenkin jälkeen kiinnostaa. Nuorisotyössä minua kiehtoo erityisesti sen monipuolisuus: se voi olla ennaltaehkäisevää tai korjaavaa, voidaan toimia todella eri-ikäisten ihmisten kanssa, siinä pääsee monipuolisesti hyödyntämään myös esimerkiksi harrastuneisuuttaan. Tuntuu, että nuorisotyö sekä nuoriin liittyvä hanketyö ja järjestötyö voi kehittyä loputtomiin ja ammattilaiset siinä mukana.