Matkani yhteisöpedagogiksi

Valmistuin nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi kesäkuun alussa vuonna 2018. Opintojeni aikana hain Humanistiseen Ammattikorkeakouluun opiskelemaan yhteisöpedagogiksi. Minut hyväksyttiin opiskelijaksi ja aloitin opintoni syyskuussa vuonna 2018.Vaikka muutto uudelle paikkakunnalle ja uuden koulun aloittaminen tuntui jännittävältä, uskoin silti jo alussa pärjääväni uusissa opinnoissa. Varmuutta toi aikaisempi koulutukseni, joka antoikin ammatillisesti hyvät lähtökohdat yhteisöpedagogin opinnoilleni.

Yhteisöpedagogin koulutus osoittautui kuitenkin laajemmaksi kuin olin osannut ensimmäisenä vuotenani odottaa ja opin laajasti uusia asioita. Vaikka nuorisotyön kenttä oli jokseenkin tuttu, uutta opin erityisesti järjestötyön kentältä, johtamisesta, monikulttuurisuudesta ja työn monipuolisesta kehittämisestä. Mielestäni yhteisöpedagogin koulutuksen aikana on ollut hienoa, että harjoittelupaikat on saanut joko valita kokonaan itse, tai sitten niihin on muuten päässyt vaikuttamaan paljon. Opintojeni aikana olenkin yrittänyt valita mahdollisimman erilaisia harjoittelupaikkoja, sillä niin olen päässyt kehittämään osaamistani parhaiten nuorisotyön osaamisen päälle. 

Ensimmäinen opiskeluvuosi sisälsi luokkalaisiin tutustumista, lyhyempiä harjoittelujaksoja ja paljon uuden oppimista uudessa elämäntilanteessa. Vaikka ala olikin minulle jokseenkin tuttu, opiskelutavoissa minulla oli paljon opittavaa, sillä ammattikoulussa ei tarvinnut toteuttaa esimerkiksi kirjallisia töitä läheskään samassa mittakaavassa kuin ammattikorkeakoulussa. Ensimmäinen opiskeluvuosi sisälsi myös muun muassa matkan Hollantiin, Groningeniin, joka oli hieno mahdollisuus oppia maan kulttuurista ja nuorille suunnatuista palveluista. 

Toinen opiskeluvuosi sisälsi ammatillisia opintoja, joissa ei paljonkaan hyötynyt nuoriso- ja vapaa-ajan koulutuksesta. Ohjelmassa oli muun muassa monikulttuurisuusosaamista, taloushallintoa, johtamista ja innovaatiotoimintaa. Harjoittelut rytmittivät opintoja mukavasti, aina siihen asti että korona alkoi ja harjoittelut loppuivat. Etäopetukseen ja etätehtäviin siirryttäessä opiskelijoilta vaadittiin paljon itseohjautuvuutta ja osin myös epävarmuuden sietämistä. Onneksi opintoni olivat sillä mallilla, ettei korona vaikuttanut paljoakaan opintoihini, sillä sain harjoittelut suoritettua loppuun kesän aikana koronatilanteen vähän rauhoittuessa. Toisaalta koronarajoitukset toivat minulle myös sopivan tauon muuten aika raskaaseen arkeen ja osin pakotti hetkeksi pysähtymään. 

Toisen vuoden jälkeisenä kesänä suoritin yhden etäkurssin ja kaksi harjoittelua kirien opintoni aikatauluun. Näin kolmantena opiskeluvuotena oli aikaa keskittyä rauhassa sen tuomiin uusiin haasteisiin, eli lähinnä opinnäytetyöhön valmentaviin kehittämistyön kursseihin. Nämäkin kurssit olivat etänä, joten koulutehtävien tekeminen omassa kodissa tuli tutuksi. Joulun jälkeen alkoi viimeinen harjoittelu, viimeiset ryhmätyöt ja lopulta myös opinnäytetyön tekeminen. Erityisesti kehittämistyöhön ja tulevaisuuteen tähtäävät opinnot olivat mielestäni mielenkiintoisia ja opettivat minulle paljon. Niitä kolmas vuosi sisälsikin reilusti. Kolmannen vuoden kurssit sisälsivät paljon opinnäytetyöhön valmentavaa tietoa, josta olikin suuri apu opinnäytetyöprosessissa.

Kokonaisuudessaan kouluaika oli aika intensiivinen, osin siksi, että valitsin itse valmistua hiukan etuajassa ja valitsin itse opiskella myös kesäisin. Nämä kolme vuotta olivat kuitenkin antoisat ja opettivat paljon.